Äidit ja tyttäret

13.4.2023

Äitien ja tyttärien välillä vallitsee erityinen suhde, joka on lämmön ja rakkauden jatkumo, mutta ei sitä kuitenkaan aina ole. Aikoinaan psykiatri Martti Paloheimo on kirjoittanut teoksessaan Suomalaisen lapsuuden haavat tästä aiheesta. Kerätessään materiaalia teostaan varten, hän oli pannut huolestuneena merkille, miten naiset olivat kirjoittaneet saamastaan kylmästä ja väkivaltaisesta kohtelusta omalta äidiltään. Paloheimo ihmetteli, miksi äidit olivat kokeneet juuri tyttärensä sellaisina, joita kohtaan he kokivat ristiriitaisia tunteita ja jopa vihaa. Aina uudelleen ja uudelleen oli tarinoissa tullut esille naisten kokemukset äideistään, jotka olivat nimenomaan juuri heille olleet äärimmäisen ilkeitä ja julmia. Saman perheen veli ei ollut saanut samanlaista kohtelua. 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat nähneet ja kokeneet päihdeperheissä vanhempia, jotka toimivat tuhoisasti omia lapsiaan kohtaan. Mutta että aivan tavallisissa perheissäkin tehtäisiin henkistä ja ruumiillistakin väkivaltaa vanhemman toimesta lasta kohtaan? Ehkä sitä on vaikeaa käsitellä ja kuulinkin eräässä ryhmässä seuraavaa kun eräs narsistin uhri totesi toisen kertoessa, miten hänen äitinsä oli kohdellut häntä kaltoin; ”minusta tuntuu kuin haukkuisit minua, koska minäkin olen vanhempi, enkä halua kuulla tällaista”. Narsistisen persoonallisuushäiriön aiheuttamiin ongelmiin vanhemmuudessa on edelleenkin vaikeaa puuttua, siksikö koska kaikki näyttää normaalilta päällepäin?

Vanhempien kunnioittamisen eetos on syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Liiankin syvällä, toteaa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjassaan Kaikella kunnioituksella – Irti vanhempien vallasta. Järvisen mielestä lapsen ei tarvitse ymmärtää loputtomasti huonosti käyttäytyvää vanhempaa.

Edelleen halutaan ajatella, että vanhemmuus on jotain pyhää eikä kukaan ”normaali” vanhempi voisi syyllistyä lapsen kiusaamiseen, loukkaamiseen ja satuttamiseen, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen kasvatuksen ja opettamisen kanssa?

Järvisen mukaan välien selvittely tai etäisyyden ottaminen vanhempaan ei aina auta. Jos vanhempi hankaloittaa lapsen elämää tai horjuttaa tämän mielenterveyttä, välien katkaiseminen voi olla siinä tapauksessa paras ratkaisu.  Ulkopuoliset voivat kauhistella välirikkoa ja painostaa lasta paikkaamaan välit. Lapsen on kuitenkin kuunneltava tunteitaan. Joskus yhteydenpidon lopettaminen on vastuullisin teko, jonka hän voi tehdä suojellakseen itseään ja seuraavia sukupolvia.

Danu Morrigan on blogissaan kirjoittanut narsististen äitien käytöksestä osuvasti ja voi toimia voimaannuttavana ohjenuorana myös sinulle:

Riippumatta siitä, mitä narsistinen äitisi sanoo tai tekee sinulle, älä ota sitä henkilökohtaisesti.

Toki se voi tuntua henkilökohtaiselta. Hän saattaa kaivaa sinua ja oletettuja puutteitasi ja heikkouksiasi erittäin tarkasti. Hän saattaa haukkua erityisesti juuri sinua ja olla mukava kaikille muille, varsinkin sinun läsnä ollessasi.

Se ei ole henkilökohtaista. Hänen käyttäytymisellään ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka sinä olet ihmisenä vaan kaikella on tekemistä vain hänen persoonallisuushäiriönsä kanssa. Se ei kerro sinusta mitään, kertoo vain siitä, kuinka ilkeä ihminen hän on.

Joten kun hän aloittaa ilkeitä juttujaan, yritä muistuttaa itseäsi, ettei tällä ole mitään tekemistä sinun kanssasi, ei todellakaan. Olet edelleen se ihana nainen, joka olet, ja hän vain näyttää ilkeytensä.

Mitä tahansa teetkin, älä usko, mitä hän sanoo sinusta. Se on välttämätöntä. Hän valehtelee siitä, kuka olet, yrittäen saada sinut tuntemaan itsesi huonona ja kelvottomana. Yritä kuvitella ympärillesi kilpi, josta narsistisen äitisi sanat vain pomppaavat pois koskematta sinuun.

Salli itsellesi ymmärrystä siitä, kuinka säälittävä hän todella on. Hän saa ilonsa siitä, että voi hyväksikäyttää ja vähätellä jotakuta. Sääli häntä, jos kykenet, sillä tämä on kaikki mitä hänellä on elämässään.

Teksti: Marjut Niemelä

Lähteet

Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta (2014).

Martti Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat (1994).

Danu Morrigan: Daughters of narcissistic mothers