Narsismi ja surutyö
12.1.2023
Helpotus ja kipeät tunteet
Narsistin kuolema herättää usein ristiriitaisia tunteita. Surun sijaan voi päällimmäisenä tunteena olla helpotus. Toisaalta kuolema saattaa realisoida kaiken sen, mitä narsismin varjossa eläminen on vaikuttanut omaan elämään. Näiden asioiden kohtaaminen ja sureminen on välttämätöntä, jotta surutyössä päästään eteenpäin. Narsistin lapselta erityisesti vihan tunne on ollut usein kielletty ja varattu vain narsistille itselleen. Narsistin kuoltua, aikuinen lapsi saattaa vihdoin rohkaistua tuntemaan vihaa kaltoinkohtelijaa kohtaan. Tämä on hyvin tärkeää, sillä muuten vihan tunne kääntyy häntä itseään kohtaan ja saattaa aiheuttaa masennusta ja jopa itsetuhoisia ajatuksia sekä tekoja. Viha auttaa myös omien rajojen asettamisessa ja korjaamisessa. Vihaa ei ole lupa projisoida ja purkaa toisiin ihmisiin, mutta sen tunteminen on tärkeää. Narsistin lapsi on usein syyllistetty henkihieveriin. Narsisti ei kestä häpeää lainkaan, joten hän projisoi häpeänsä muihin ihmisiin. On tärkeää kohdata häpeä, syyllisyys ja muut kipeät tunteet sekä pohtia mitkä tunteet kuuluvat itselle ja mitkä puolestaan narsistille.
Suru siitä mitä ei koskaan ollut
Vanhemman kuoltua, alkaa suhde häneen muotoutua uudestaan. Uutta suhdetta rakentaessaan sureva voi löytää vastauksia kysymyksiinsä ja esimerkiksi ymmärtää, miksi kuollut vanhempi oli sellainen kuin oli. Suru ei välttämättä ole kaipausta, vaan surua siitä kaikesta, jota ilman jäi. Surusta voi tulla hyvin raskas silloin kun suhde on sisältänyt kaltoinkohtelua, hylkäämisiä ja petetyksi tulemista. Ihminen on saattanut odottaa koko elämänsä, että isä tai äiti ymmärtäisivät, että hän on rakkauden arvoinen. On raskasta ymmärtää, että narsisti kuoli kykenemättä muutokseen ja anteeksipyyntöön. Sellaisten tekojen anteeksi antaminen, joita ei ole pyydetty anteeksi, on vaikeaa. Myös sen realisoituminen, että korjaavaan kokemukseen narsistisen vanhemman kanssa, ei ole enää mahdollisuutta, on raskas prosessi. On vaikeaa ikävöidä isää tai äitiä, jota ei tavallaan ole ollut koskaan olemassa. Samalla ystävät ja tuttavat hehkuttavat sosiaalisessa mediassa edesmenneen vanhempansa olleen ”maailman paras” äiti tai isä. Tämä saattaa herättää kateutta, syyllisyyttä ja häpeää. Narsistin aikuinen lapsi saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että ei voi ylistää vanhempaansa eikä oikeastaan edes kaipaa häntä.
Taiteelliset menetelmät surutyön tukena
Erilaiset taiteelliset menetelmät muun muassa maalaaminen ovat turvallisia tapoja käsitellä vihaa ja muita vaikeita tunteita. Maalaamisen avulla on mahdollista työstää ja purkaa ahdistavia ja traumaattisia kokemuksia välimatkan päästä ja symbolisessa muodossa. Maalaaminen perustuu ei-sanalliseen luovaan prosessiin, joka auttaa ihmistä löytämään tukahtuneet tunteensa silloinkin, kun niitä on vaikea tavoittaa vain puhutun kielen keinoin. Maalaaminen ei sulje pois puhuttua kieltä, vaan päinvastoin: syntyvät kuvat antavat mahdollisuuden käsitellä niiden sisältämiä symboleja ja viestejä yksin sekä ryhmässä. Maalaamalla psyykkinen työskentely mahdollistuu usein turvallisesti ilman liian suurta ahdistusta. Kuvan tekijä itse on myös kuvansa tulkitsija.
Itsensä ja elämänsä kannattelun vaikeus
Aikuinen on saattanut tuntea lapsesta asti häpeää siitä, että on narsistin istuttaman käsityksen mukaan jotenkin vääränlainen eikä ole rakkauden ja hyväksynnän arvoinen. Narsistisen vanhemman kuoleman jälkeen, aikuinen lapsi voi tuntea itsensä täysin lamaantuneeksi. Narut, joista narsistinen vanhempi sätkytti uhria koko tämän elämän ajan, ovat katkenneet. Uhrin olo voi olla kuin maahan romahtaneella sätkynukella, jonka narut, narsisti on vihdoin heittänyt lattialle. Vaikka uhri olisi toivonut vapautta koko elämänsä ajan, voi itsensä ja elämänsä kannatteleminen tuntua nyt raskaalta tai jopa mahdottomalta. Uhri on odottanut koko ikänsä ulkoisia impulsseja, jotka ovat ohjanneet hänen elämäänsä ja olemassaoloaan. Hän on ollut kuin standby -tilassa oleva tv, joka on odottanut ohjelman, äänen voimakkuuden ja muiden hienosäätöjen valitsijaa. Kun kaukosäädin on pudonnut lattialle, uhri ei osakkaan välttämättä toimia.
Vaarana joutua uudelleen uhriksi
Suruaikana narsistisen perheen aikuinen lapsi on erityisen suuressa vaarassa joutua uudelleen narsistin uhriksi. Uhri on niin tottunut ulkoapäin tulevaan toiminnanohjaukseen, että hän on altis löytämään jonkun, joka tarttuu sätkynuken naruihin ja mielen kaukosäätimeen. Ohjaajan roolin voi ottaa ”ystävä”, joka saapuu tukemaan ja auttamaan surun keskelle tai sitten tapahtuu salamarakastuminen. Ikänsä rakkautta ja hyväksyntää etsinyt on erityisen alttiina kadottomaan vielä hauraan oman elämänsä rakenteet.
Koko perheen kriisi
Narsistisen vanhemman ja anopin tai appiukon, mummin tai vaarin kuolema saattaa kriisiyttää koko perheen elämän. Vanhus on saattanut pyörittää viimeiset vuodet perhettä entistä intensiivisemmin ja aiheuttaa toimillaan paljon ristiriitoja perheenjäsenten välille. Perheenjäsenten voimavarat saattavat olla aivan lopussa. On hyvä muistaa, että kriisissä ei kannata koskaan tehdä isoja päätöksiä eli esimerkiksi erota. Riittää kun jaksaa hetki ja päivä kerrallaan. Olisi hyvä jaksaa kysyä myös lasten tuntemuksia. Lapsen voi olla vaikea surra häntä kaltoinkohdellutta isovanhempaa. On hyvä auttaa lasta ikätason mukaisesti sanoittamaan tunteitaan ja validoida niitä. Myös lapsen tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia. On hyvä sanoittaa, että on ihan ok tuntea yhtä aikaa vaikkapa surua, kaipausta ja myös helpotusta siitä, että ilkeä mummi on poissa. Usein narsistit istuttavat syyllisyyden ja kelpaamattomuuden taakan lastenlastensa elämään. Joku lapsenlapsi saattaa olla suosikki, jota on ylistetty ja nostettu muiden yläpuolelle, ehkä myös palkittu kalliilla lahjoilla. Joskus käy myös niin, että kun narsisti ei ole enää sekoittamassa lastensa ja lastenlastensa elämää, sisarusten välit lähentyvät.
Oma toiminnanohjaus ja arvot
Oman toiminnanohjauksen löytäminen ja vahvistaminen on nyt ensisijaisen tärkeää. Nyt kun narsisti ei ole enää heiluttamassa tahtipuikkoa, on hyvä arvioida myös oman elämän arvoja. Arvojen kirkastumisen kautta löytyy oman elämän suunta. Moni narsistin lapsi kokee hyvin vaikeaksi määrittää omia autenttisia arvojaan. Tietoisuus omista arvoista on kuitenkin tärkeää, sillä se auttaa rakentamaan omannäköistä elämää ja voimaan paremmin. Perheessä olisi hyvä pohtia erikseen ja yhdessä omia ja perheen arvoja. Mitä asioita sinä pidät arvokkaina, hyvinä ja tärkeinä?
Tanja Moring, narsismiin erikoistunut terapeutti, sosionomi (AMK).