Narsismin tiedostaminen kirjallisuuden avulla

Esimerkkinä
Helinä Häkkänen-Nyholmin kirja 100 kysymystä narsismista.

Tartuin mielenkiinnolla psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholmin kirjaan, jonka tekijä kertoo syntyneen sekä tutkimukseen perehtymisen että käytännön terapian pohjalta. Häkkänen-Nyholm on myös psykoterapeutti, joka on tavannut sekä narsistien uhreja että narsistisina itseään pitäviä ihmisiä.

Narsismista on viimeisen vuosikymmenen aikana ilmestynyt lukuisia kirjoja lähinnä psykologien kirjoittamana, mutta myös muita.  Kiusaaja keskellämme-kirjani on koottu uhrien kokemuksista ja asiantuntijoiden kommenteista. Se ilmestyi WSOY:ltä vuonna 2007 ja oli ensimmäisten aiheesta kirjoitettujen joukossa. Mielenkiintoista on, miten narsisti-sanan käyttö on runsaan kymmenen vuoden aikana muuttunut. Kustantajan pyynnöstä en silloin saanut käyttää nimitystä narsisti, vaan jouduin muuttamaan jokaisen narsisti-käsitteen tilalle sanan kiusaaja. Nyt käsite on yleistynyt ja kokenut jopa jonkinlaisen inflaation, kuten Häkkänen-Nyholm väittää.

Narsisti, narsistinen kiusaaja, narsistinen persoonallisuushäiriö

Kiusaaja on käypä kansantajuinen sana ja kuvaa hyvin patologista narsistia, sillä narsismi ilmenee arkipäivässä nimenomaan kiusaamisena, epäasiallisena käytöksenä ja henkisenä väkivaltana.  

Haastattelin kirjaani noin 150 vakavan kiusaamisen kohteeksi joutunutta. Uhrien kokemuksista löytyivät kiusaajan käyttäytymisen piirteet, jotka ovat ominaisia narsistiselle persoonallisuushäiriölle. Nimitys narsisti oli vuosituhannen alussa liian radikaali. Minua peloteltiin syytteillä kunnianloukkauksista, koska kirjassani oli uhrien omia kokemuksia narsismista, vaikkakin nimettöminä. Mitään oikeusseuraamuksia ei tullut. Sen sijaan kirjoittajat kertoivat kokeneensa helpotusta saadessaan kertoa vaikeasta ja epämääräisestä ilmiöstä. Kirja sai aikaan myös konkreettisia muutoksia. Suuressa organisaatiossa, jossa itseni lisäksi monet kokivat epäasiallista käytöstä vuosien ajan, henkilöstöhallinto aloitti kirjaan perehdyttyään esimiesten laajan uudelleenkoulutuksen.

Nykyisin narsisti-sana on levinnyt vauhdilla ihmisten tietoisuuteen ja hyvä niin. Kun toisessa kirjassani Narsisti keskellämme vuonna 2012 oli jo mahdollista käyttää narsisti-sanaa, monet olivat kiitollisia, että saivat epämääräiselle ja vaikealle ilmiölle nimen.  Aiheesta julkaistu laaja kirjallisuus ja lehdet ovat saaneet ihmiset havahtumaan, tiedostamaan ongelman ja keskustelua on syntynyt.  On tärkeää tiedostaa, että narsistinen ihminen on häiriöinen ja aiheuttaa läheisilleen, ympäristölleen ja yhteiskunnalle kärsimystä ja vakavia ongelmia.

Tutkimustietoa ja terapiakokemuksia

Helinä Häkkänen-Nyholmin mukaan 100 kysymystä narsismista on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka perustuu tieteelliseen tutkimustietoon tämän patologian käsittelyssä. Ilmiö saa näin tieteelliset puitteet. Onneksi kirja ei ole tavalliselle lukijalle liian tieteellinen. Kirjailija on työskennellyt sekä narsististen ihmisten lähipiiriin joutuneiden että myös narsistisiksi itsensä tunnistavien ihmisten kanssa. Monet kirjan kysymykset ovat muodostuneet hänen asiakkaidensa esittämien kysymysten pohjalta. 

Psykologin vinkkejä kysymyksiin

Mielenkiintoisinta ja antoisinta kirjassa on useimpien lukujen jälkeen tuleva psykologin vinkki käytännön tilanteisiin. Kysymykset ovat olennaisia ja arkipäivän tilanteissa usein esille tulevia. Vastauksista ja vinkeistä on suurta hyötyä lukijalle.  Esimerkkinä kysymys narsismin perinnöllisyydestä.

Häkkänen-Nyholm selittää sivun verran tuloksia tieteellisistä tutkimuksista ja toteaa, että ympäristötekijöillä on huomattava vaikutus narsismin kehittymiseen. Myös geneettisellä perimällä on vaikutusta. Psykologin vinkkinä hän kertoo, että geneettisen alttiuden saaneen lapsen kehitykseen voidaan kuitenkin vaikuttaa.

Suojaavia tekijöitä ovat vanhempien osalta lapselle annettu tuki, rajojen asettaminen sekä emotionaalinen lämpö ja rakkaus. Tärkeintä on opettaa lapsi pois itsekeskeisyydestä ja opettaa hänelle muiden ihmisten huomioimista ja empatiaa. Tärkeää on myös yrittää mahdollisuuksien mukaan suojata lasta narsistisen vanhemman haitallisilta vaikutuksia, tai ainakin pyrkiä minimoimaan kielteinen vaikutus. Lapselle voi myös kertoa, että ihmiset ovat erilaisia ja koemme muut ihmiset eri tavoin. Toivoa sopii, että lapsi osaa valita eettisesti oikein.  

Häkkäsen kirjassa on oma lukunsa siitä, miten narsismi ilmenee parisuhteessa, työelämässä ja yleensä ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. Minua kiinnosti erityisesti luku narsistisen henkilön vaikutuspiiriin joutuneen ihmisen jaksamisesta. Jos mahdollista, parasta on häipyä niin pian kuin mahdollista ja niin kauas kuin mahdollista. Mutta usein suhteesta ei niin vain lähdetä, koska on lapsia tai uutta työpaikkaa ei löydy. Silloin on mietittävä, miten tulla toimeen narsistisen henkilön kanssa.

Voiko patologisen narsismin kanssa oppia elämään?

Se on erittäin haasteellista ja kannattaa miettiä omaa jaksamistaan. Moni tarvitsee terapiaa mielenterveytensä ja itsetuntonsa säilyttämiseen, kun masennus ja ahdistuneisuus uhkaavat. Kysymykseen, miten voin muuttaa narsistiseen henkilöön kohdistuvaa ajatteluani, Häkkänen-Nyholm kehottaa tarkastelemaan omien ajatusten hyödyllisyyttä. Voi eriyttää ajatuksen, että ”mieheni on narsisti” ajatuksesta ”oman arvioni mukaan mieheni on narsisti”, koska edellinen ei johda mihinkään. Häkkänen-Nyholmin mukaan ajatus vaikuttaa tällöin vähemmän kielteisesti. 

Tästä olen eri mieltä. Narsistisen ihmisen kanssa on vaikeaa pitää yllä positiivista ajattelua. Sen sijaan tiedostamalla hiljaa mielessään, että ”tuo oli taas narsistista käytöstä”, voi paremmin ymmärtää, mistä on kyse. Ymmärtää, mutta ei hyväksyä. Silloin välttyy ainakin syyllistämästä itseään, mikä on yleistä uhrille.

Miten suhtautua narsistin provosointiin ja kielteisiin tunteisiin?

Kysymys on kirjan olennaisimpia pohdintoja. Häkkänen-Nyholm neuvoo, että pitäisi välttää lähtemästä mukaan provosointiin ja olla loukkaantumatta narsistin sanomisista. Tämän olen kokenut erityisen vaikeaksi.  Selvää on, että provosoitumisesta seuraa vihan tunne. Viha on kuluttavaa. Juuri vihaa narsisti yrittää kohteessa herättää, koska se saa hänessä kokemuksen vallan tunteesta.

Narsisti haluaa valtaa ja hän haluaa hallita kohdettaan. Samalla hänessä syntyy mielihyvää omasta ylivertaisuudesta. Hän voi sanoa: ”olet hullu” tai ”kukaan ei ole niin hullu kuin sinä”.  Häkkänen-Nyholm neuvoo: Vihan sijasta mieti, mikä on tärkeää sinulle tässä tilanteessa. Opettele jämäkkyyttä. Siihen liittyy rajojen asettaminen. Rajat tulisi löytää jo ennen kuin narsisti ehtii loukata tunteitasi.

Jämäkkä ihminen pitää puoliaan kokematta syyllisyydentunteita. Jämäkkä voisi sanoa narsistille: Lopeta jo, tuo on väärin!  Mutta tällainen jämäkkyys edellyttää hyvää itsetuntemusta, itsetuntoa ja vahvaa minuutta, jota narsisti yrittää nujertaa. 

Kehitys kohti omien rajojen löytymistä ja kykyä sanoa EI narsistisesti häiriöiselle alkaa narsismi/uhridynamiikan tiedostamisesta. Hyvään itsetuntoon kuuluu terve itsekkyys ja itsensä arvostaminen.

Kirjoittanut: Brita Jokinen