Stressi, psyykkinen trauma ja traumaattinen stressi

Stressi syntyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksesta silloin, kun vaatimusten ja selviytymiskeinojen välillä esiintyy epäsuhtaisuutta. Stressiä aiheuttaa usein myös elämässä tapahtuneet positiivisetkin asiat kuten avioliiton solmiminen, lapsen syntymä, muutto uuteen asuntoon tai esimerkiksi opiskelun aloittaminen.

Osa ihmisten elämäntapahtumista saattaa olla kuitenkin mittasuhteiltaan järkyttäviä, jolloin tapahtumat voivat johtaa psyykkisiin traumoihin .

Traumaattiseksi stressiksi kutsutaan sellaisten ihmisten stressiä, jotka ovat kärsineet psyykkisen trauman tai ovat olleet sitä todistamassa. Traumaattista stressiä voivat myös aiheuttaa toistuvat traumatisoivat tapahtumat tai pidemmällä aikavälillä jatkuvat uhkaukset, joista niiden kohteeksi joutuneella ei ole ollut mahdollisuutta eikä voimavaroja toipua. Esimerkiksi eroamassa oleva ihminen, joka elää vaikean persoonallisuuspatologian omaavan ihmisen rinnalla ja on ollut hengenvaarassa, kokee suunnatonta jatkuvaa stressiä. Traumatisoivat tapahtumat eivät useinkaan lopu eroon tällaisesta ihmisestä, vaan saattavat jatkua vuosia eron jälkeenkin huoltajuusriitojen, lähestymiskieltojen tai taloudellisiin asioihin liittyvien kiistojen muodossa. Ihmissuhde tällaisen henkilön kanssa ikään kuin jää auki (no closure), sitä ei saateta ”kunnialliseen loppuun”.

Stressaantuneelle osapuolelle saattaa jäädä tunne siitä, ettei suhdetta sanan syvemmässä merkityksessä ole oikeasti koskaan ollutkaan. Tällaisessa tapauksessa menetyksen psyykkinen työstäminen saattaa vaikeutua. Ihminen herää välillä rajustikin tajuamaan menettäneensä totaalisesti mahdollisuuden saada parisuhdettaan toimimaan.

Väkivalta ja traumaattinen tapahtuma

Henkistä, sanallista tai sanatonta väkivaltaa voi esiintyä alistamisen, nöyryyttämisen, mitätöinnin ja/tai seurailemisen muodoissa. Kontrolli voi ilmetä sosiaalisten suhteiden, liikkumisen tai rahankäytön rajoittamisena. Kontrollissa on kyse systemaattisesta pyrkimyksestä hallita ja rajoittaa toisen ihmisen elämää. Ihmisen tekee uhriksi erityisesti se, että hänet pahoinpitelee tavallisimmin rakas puoliso omassa kodissa ja arvaamattomissa tilanteissa ja ymmärtämättömistä syistä. Ihmisellä on yleensä voimakas psyykkinen tarve saada käsittämätön tilanne hallintaan sekä selitys tapahtumille. Mutta tällaiset traumaattiset tapahtumat eivät ole hallittavissa ja niihin on mahdotonta reagoida adekvaatisti. Traumaattinen tapahtuma särkee myös ns. haavoittumattomuuden illuusion, jonka mukaan juuri minulle tällaista pahaa ei voi tapahtua. Ihminen voi myös mukautua kokemukseen muuttamalla käsitystään maailmasta virheelliseksi; ”kaikki parisuhteet ovat onnettomia”.

Traumaattinen kriisi

Sekä fyysinen että psyykkinen väkivalta aiheuttaa uhrille traumaattisen kriisin sekä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa, minäkuvaansa ja ihmisarvoonsa. Eläminen jatkuvassa pelossa on hyvin loukkaavaa, emotionaalisesti stressaavaa ja johtaa oireen muodostuksen. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa voidaan verrata kidutukseen, jossa uhrin tahto ja käsitys itsestä murretaan ja alistetaan kiduttajan tahtoon. Uhrille syntyy usein epätodellinen olo josta saattaa seurata:

tapahtuman kieltäminen: " Sitä ei koskaan tapahtunut”
syyllisyyden tunne: ”Olen itse aiheuttanut tapahtuman”
negatiivinen käsityksen itsestään : ”Olen taidottomampi kuin muut”
turvattomuuden tunne: "Koko maailma on vaarallinen”

Usein henkilö joka pyrkii alistamaan, kontrolloimaan ja mitätöimään pyrkii osoittamaan uhrille itselle ja ulkopuolisille, että uhri on henkisesti häiriintynyt.

Post traumaattinen stressi (PTSD)

Ihminen käsittelee stressiä ja vaikeitakin kriisejä jo aiemmin oppimillaan hallintakeinoilla jotka ovat erilaiset eri yksilöillä, toisilla ne toimivat paremmin, toisilla heikommin. Monilla ihmisillä on hämmästyttäviä voimavaroja vaikeidenkin kriisien keskellä. Kriisitilanteelle on tunnusomaista sietokykyä koetteleva epävarmuus tulevaisuudesta. Ei ole lainkaan epätavallista, että jonkinasteisia traumaattisia stressioireita voi ilmetä kriisin jälkeen. Post traumaattinen stressin (PTSD) ilmaantuvuudeksi koko eliniän aikana on arvioitu 1 - 5 %, lisäksi 5 -15 % väestöstä kokee tilan lievempiä ilmenemismuotoja.

PTSD:n riskitekijöitä ovat:

varhainen separaatio
perheen sairastavuus
naissukupuoli
aikaisemmat traumat
aikaisempi tai nykyinen oireilu ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden muodossa
henkilökohtainen vastuunottaminen tapahtumasta kuten ”toivon että voisin tuntea eri tavalla”

Suojaaviksi tekijöiksi mielletään korkea älykkyysosamäärä , koska älykkyys yhdistetään tehokkaaseen hallintastrategiaan sekä sosiaalinen tuki.

PTSD:n selitysmalleja kognitiivisen selitysmallin mukaan PTSD johtuu ehdollistuneesta autonomisesta kiihtyvyydestä vastauksena traumaan liittyviin ärsykkeisiin. Biologisen selitysmallin mukaan liikakiihtyvyys, ylivalppaus ja paniikki johtuvat noradrenaliinin liikaerittymisestä. PTSD:n psykodynaaminen selitys lähtee siitä että trauma pyrkii lakkaamatta ihmisen mieleen ja on sekä tietoisen että tiedostamattoman toiminnan ja torjunnan kohteena. Trauma kuitenkin aktivoi sisäisen ristiriita selvittelyprosessin, jonka avulla käsittämätön tapahtuma mielletään ymmärrettäväksi.

PTSD:n oireet

PTSD:n oireet jaotellaan kolmeen ryhmään:

Uudelleen eläminen/kokeminen
Välttäytymiskäyttäytyminen ja turtuminen
Liiallisen valppauden oireet

Uudelleen elämisessä/kokemisessa on kyse traumaattiseen tapahtumaan liittyvistä toistuvista, tunkeutuvista muistikuvista ja ihminen näkee painajaisia kokemastaan. Uudet tapahtumat, jotka tavalla tai toisella muistuttavat traumasta, saattavat laukaista uudelleen elämisen. Trauman uudelleen eläminen synnyttää voimakasta ahdistusta ja pelkoa.

Välttäytymiskäyttäytyminen merkitsee sitä, että trauman kokenut yrittää välttää kaikkea, mikä muistuttaa häntä traumasta. Välttäytymiskäyttäytyminen saa usein henkilön vetäytymään syrjään perheen, ystävien ja työtovereiden keskuudesta. Turtuminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että henkilö menettää kiinnostuksen muihin ihmisiin ja kyvyn kokea positiivisia tunteita. Ihmisellä on vieraantumisen tunne.

Liiallinen valppaus merkitsee epätavallisen herkkää huomiokyky asioihin, pelontunnetta, ärtyvyyttä, aiheettomia vihanpuuskia sekä keskittymis- ja muistamisvaikeuksia. Usein yöunet häiriintyvät ja nukahtaminen on illalla vaikeaa. Yliherkkyys äkillisille valo- tai äänivaikutelmille on myös pitkäaikainen oire.

PTSD:n oireet ilmenevät tavallisesti muutaman viikon kuluessa trauman jälkeen, mutta joillakin oireet ilmaantuvat vasta monen kuukauden tai jopa vuoden jälkeen. Toisilla oireet häviävät 6-12 kuukauden kuluessa, kun taas toisilla vaivat saattavat kestää hyvin pitkän aikaa.

Lähteet ja linkit:

Davison, G.C. & Neale, J.M. (2001). Abnormal psychology (8th ed.)

New York: John Wiley & Sons Ink.

http://www.espoonturvakoti.com/muoto.htm

http://fi.osha.eu .int/good_practice/stressi/

http://gamma.nic.fi/~raijakoo/suvi.htm

http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/pressihuone/ajankohtaista/traumaattisen_

psyykkisen_kriisin_kohtaaminen/

http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/masennus53.html

http://www.traumaterapiakeskus.com/babrot1.htm

Lundin T (1992). Traumatisk stress och personlig förlust.

Almqvist &Wiksell, Stockholm.

Lönnqvist, J. (2005). Psyykkinen trauma ja psyykkinen kriisi

Michel P-O, Lundin T, Otto U (2001). Psykotraumatologi. Student litteratur, Lund.

Perttu, S, Mononen-Mikkilä, P, Rauhala, R & Särkkälä, P.

Päänavaus selviytymiseen. Väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirja

Stakes: http://www.vakivalta.net

Ponteva, M. (2001). Traumaperäinen stressihäiriö ja äkillinen stressireaktio. Yleislääkärin käsikirja ja tietokanta