Mistä psykopatiassa on kysymys?

Viime aikoina psykopatia on ollut suosittu televisio-ohjelmien ja kirjoitusten aihe. Useimmiten psykopatia on nähty sairautena, joka liittyy aivojen häiriöihin. Sairauden määrittäminen on kuitenkin vaikea tehtävä, koska moni sairaus täytyy määrittää jonkin raja-arvon avulla. Hyvä esimerkki on verenpaine. Vielä vaikeampi on määrittää psyykkisiä sairauksia. Näkemys, jonka mukaan poikkeavuudet ovat sairauksia, on psykiatriassa yleinen. Kuitenkin esimerkiksi alkoholismista voidaan perustellusti olla eri mieltä. Eräiden tutkijoiden mukaan kyseessä on ennen kaikkea kulttuurinen ongelma. Ovathan kulttuurierot alkoholin käytössä ja alkoholismissa suuria. Periytyvä taipumus alkoholismiin ei riitä sairauden määrittelyyn, sillä periytyväthän myös myönteiset ominaisuudet. Tutkimusten mukaan kyky kontrolloida juomista säilyy ainakin osittain ankarankin juomisen yhteydessä, joten pakonomaisuuskaan ei riitä perusteluksi. Ilmeisesti tässäkin on kyse rajanvedosta niin, että liiallinen, mutta jotenkin hallinnassa oleva "normaali" alkoholinkäyttö jossakin vaiheessa muuttuu sairaudeksi. 

"Psykopatia" voidaan ymmärtää elämään kuuluvana luonnollisena vaihteluna. Usein ne, jotka korostavat sairaustulkintaa, antavat ymmärtää, että toisella tavalla ajattelevat väheksyvät esimerkiksi alkoholismin tai "psykopatian" aiheuttamia ongelmia. Näinhän ei suinkaan ole vaan myös kulttuurisen tulkinnan näkökulmasta kyseessä ovat merkittävät yksilön ja yhteiskunnan ongelmat. Tätä näkökulmaa puoltaa sekin, ettei alkoholismin ja varsinkaan psykopatian hoito ole ollut erityisen tuloksellista. 
Psyykkisten sairauksien tai häiriöiden diagnostiikka perustuu suurelta osin Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen asettamien komiteoiden ratkaisuihin. Näkemykset ovat 50 vuoden aikana muuttuneet ja monista asioista on komiteoissa äänestetty. Diagnostinen järjestelmä ei siis millään muotoa ole lopullinen totuus, vaan se aina heijastaa tieteellisen tutkimuksen lisäksi aikaan liittyviä ennakkoluuloja ja poliittisia näkemyksiä. Yksi kehityslinja on kuitenkin selvä. Diagnoosien määrä kasvaa koko ajan. Yhä suurempi osa poikkeavasta käyttäytymisestä määritetään psyykkiseksi häiriöksi tai sairaudeksi. Epidemiologisissa tutkimuksissa psyykkisistä häiriöistä ja sairauksista kärsivien lukumäärät voivat olla hyvin korkeita. Jopa kolmanneksen tai neljänneksen väestöstä on arvioitu kärsivän erilaisista häiriöistä. Joko olemme lähes katastrofin partaalla tai sitten käsitteen alan laajentamisessa on menty mahdottomuuksiin. 

"Psykopatian" biologisuus. Useat tutkijat väittävät, että neurologinen tutkimus on jo tuottanut selkeitä tuloksia. Kun löydät psykopaatin, hänellä on aivojen häiriö ja kun aivojen häiriö löytyy, kyseessä on psykopaatti. Tosin tutkijat ovat erimielisiä siitä, mihin psykopaattien ja normaalien ihmisten rakenteelliset tai toiminnalliset erot paikallistuvat. Kysymyshän ei ole siitä, etteikö aivotoimintojen ja käyttäytymisen välillä vallitsisi yhteyksiä. Nämä ovat kuitenkin hyvin mutkikkaita ilmiöitä, joissa tilanteiden, ympäristöjen ja kulttuurin vaikutus on suuri. Perityt tekijät ovat mukana sekä myönteisissä että kielteisissä ominaisuuksissa. Nämä ominaisuudet eivät yleensä näy yksittäisissä tilanteissa vaan tarkasteltaessa ihmisen toimintaa laajasti useissa eri tilanteissa. Tutkimustulokset kertovat, miten perintötekijöiden vaikutukset tulevat keskimäärin esiin tietyn kulttuurin piirissä. Ei siis ole tarpeen kiistää, etteikö "psykopatia" olisi monessakin mielessä biologinen ilmiö. Sama pätee älykkyyteen, kiltteyteen tai onnellisuuteen. Me erotamme joukon kielteisiä piirteitä jakautuman ääripäästä ja sanomme, että kyseessä on sairaus. Jakautuman toisessa päässä voidaan myös erottaa joukko ihmisiä, jotka ovat kaikin tavoin ihania ihmisiä. Heitä ei ainakaan vielä nimitetä sairaiksi. Tosin olen nähnyt kurssiesitteitä, joiden otsikkona oli näin "Oletko sairastunut kiltteyteen? Tule meille hoidettavaksi. 

"Länsimainen kilpaileva kulttuuri antaa paljon tilaa "psykopatialle". On esitetty, että kehitysmaiden kurjissa olosuhteissakaan ihmisistä ei tule psykopaatteja. Millä nimikkeellä esimerkiksi lapsisotilaita pitäisi nimittää? Ehkä ei länsimaisen mallin mukaan psykopaateiksi, mutta onhan heidän kehityksensä häiriintynyt. Tai mitä on sanottava kadulla liikkuvista lapsista, jotka elättävät itsensä olosuhteiden pakosta varastamalla ja itseään myymällä? "Psykopatia" on biologian ja kulttuurin yhteistulosta. 

Rikollisuutta ja poikkeavaa käyttäytymistä verrattaessa kulttuurierot ovat häkellyttävän suuria. Biologisia tekijöitä korostavien tutkijoiden mukaan valtaosa rikollisista on psykopaatteja. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö psykopaatteja olisi vankiloitten ulkopuolella. Pikemminkin syntyy kuva, että heitä liikkuu suorastaan laumoittain keskuudessamme. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa tehdään paljon vähemmän rikoksia kuin Yhdysvalloissa. Eräissä paljon tutkituissa yhteisöissä (amishit, hutteriitit) kaikenlaisia poikkeavuuksia on vähän. Vaikuttaa siltä, että noissa yhteisöissä psykopaatitkaan eivät saa tilaa. 

Ne ongelmat, joista erityisesti kiistellään, eli alkoholismi ja psykopatia, saavat hyvin erilaisia ilmiasuja eri kulttuureissa. Jos alkoholin käyttö on kulttuurissa hyvin säädeltyä tai valvottua, käyttäytymistason ongelmia voi olla vähän. Kulttuurin arvoilla on siten ratkaiseva merkitys. Jos kunnon kansalainen ei kerta kaikkiaan humallu tai humaltuu vain hyvin tarkasti rajatuissa tilanteissa, niin silloin myös alkoholismi on harvinaista. Geneettiset taipumukset varmaankin ovat olemassa, mutta niidenpotentiaaliset haittavaikutukset eivät tule esiin. 
"Psykopatia" ja yleensä persoonallisuushäiriöt ovat juuri sen tähden hankala ilmiö, että joissakin kulttuureissa tällaista käyttäytymistä suositaan. Länsimainen individualistinen kulttuuri ruokkii tällaisia piirteitä. Jokaisen tulee hoitaa omat asiansa, pärjätä ja kilpailla. Menestys- ja suorituspaine on kova, mikä tarjoaa hyvän maaperän psykopaattisille piirteille. Palautteet ovat ristiriitaisia: toisaalta pitäisi olla myönteinen ja empaattinen ihminen, mutta toisaalta pitäisi olla vahva, tehokas ja jopa häikäilemätön. Miten tällaisessa kulttuurissa pitäisi navigoida?

Hoito. Ratkaisuksi on tarjottu aivoihin sijoitettavia mikrosiruja. Tämä on kulttuuriin näkökulmasta antaa mennä -asenne. Koska emme mahda psykopatialle mitään, on ainoa keino asentaa mikrosirut päähän ja antaa pillerirasiat käteen. Eiköhän ajan myötä jokaiselle ongelmalle löydy omat mikrosirunsa ja pillerinsä. Mitä teemme ihmisille, jotka eivät tällaisia siruja tai pillereitä halua? Psykopatiaa tutkivien mielestä lapsia ei pidä nimittää psykopaateiksi vaikka heillä olisi käyttäytymisen ongelmia. Tämä on hyvä, mutta saako aikuisia esimerkiksi testituloksen perusteella ilman muuta nimittää psykopaatiksi? Leimaamisen vaarat ovat todellisia, koska rajanveto on vaikeaa. Kuka poimii häikäilemättömät ihmiset testiin diagnosoitavaksi? Kuka määrittää rajat? Kenellä on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin? Nämä ovat niin vaikeita kysymyksiä, että voimakkaat yleistykset tuottavat vahinkoa. Viesti oli ristiriitainen. Toisaalta meillä on keskuudessamme pelottavia ihmisiä, toisaalta heihin pitäisi suhtautua ymmärtävästi ja tarjota apua. 

Elämään kuuluu se tosiasia, että monilla meistä on yhteiselämää ajatellen kiusallisia ominaisuuksia. Joillakin nämä ovat kovin häiritseviä ja tuottavat muille suurta vahinkoa. Mikrosirujen sijaan tulee panostaa kasvatukseen, joka tähtää ihmisten kunnioittamiseen. Työpaikoilla tarvitaan sellaisia normeja ja pelisääntöjä, joilla häikäilemätöntä käyttäytymistä voidaan ehkäistä ja joilla niihin voidaan nopeasti puuttua leimaamista välttäen. Koko yhteiskunnassa on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten pahaa jälkeä muista ihmisistä piittaamaton yksilökeskeisyys ja jatkuva kilpailun ja menestyksen korostaminen aiheuttaa. 

Lopulta kysymys koskettaa vapaan tahdon ongelmaa. Millaisista asioista ihminen itse on vastuussa? Miten kokonaisvaltaisena vastuu tai vastuuttomuus ymmärretään? Vaikka ihminen ei olisi vastuussa siitä, miten hänelle jokin ongelma on kehittynyt, onko hän silti vastuussa ongelman ratkaisemisesta? Tiede ei voi antaa näihin kysymyksiin lopullisia vastauksia vaan kysymys on myös arvoihin liittyvistä asioista.