Kaksoissidos - vakava ansa

Kaksoissidos – vakava ansa

Kaksoissidosviestinnällä tarkoitetaan ristiriitaista viestintää, jonka kohteella ei ole mahdollisuutta toimia oikein. Hän ei puolustautua, vastustaa tai edes poistua tilanteesta joutumatta häpeään. Ristiriitaisessa tilanteessa esimerkiksi

• pyydetään tai vaaditaan rakkauden osoituksia, ja kun niitä saadaan, ne torjutaan, mitätöidään tai häpäistään. Puhutaan esimerkiksi läheisyyden kaipuusta, sitten syytetään väärästä ja ärsyttävästä lähestymisestä.
• nostetaan toinen jalustalle tiettyjen positiivisten ominaisuuksien perusteella. Myöhemmin käytetään samoja ominaisuuksia osoituksena toisen heikkoudesta ja viallisuudesta.
• vannotaan toiselle rakkautta ja ihailua. Samalla kerrotaan, millä tavoin toinen on niin huono, että häntä ei kukaan voi sietää.
• petetään ja mitätöidään kumppania, joka loukkaantuu ja on yksinäinen. Pettämistä perustellaan sillä, että kumppani on torjuva ja tylsä.
• valehdellaan, sitten syytetään kumppania luottamuksen puutteesta.
• vannotaan rakkautta sanoissa. Teoissa osoitetaan aivan päinvastaista.
• syyllistetään muutenkin syyllisyyden vallassa olevaa ihmistä siitä, että hän ei todellisuudessa koe tai myönnä syyllisyyttä vaan teeskentelee.
• syyllistetään toista omista teoista. Kun toinen ei halua myöntää syyllisyyttä tällaiseen, syytetään häntä täydelliseksi, joka ei koskaan tee mitään väärin.
• loukataan toista mitätöivällä kommentilla. Kun kohde loukkaantuu, syytetään häntä huumorintajuttomaksi: ”Sehän oli vain vitsi!”
• jos kumppani kysyy narsistin menoista, hän on mustasukkainen. Jos kumppani ei kysy, hän on piittaamaton ja kylmä.

Ristiriitaisen viestinnän mahdottomuus ja väistämätön umpikuja on syytä tunnistaa. Kaksoissidos on vakava ansa, joka järkyttää kohteensa perusluottamusta ja saa tältä pään perin juurin sekaisin. Kohteelta viedään mahdollisuudet puolustaa itseään ja näkemyksiään. Mikään toiminta ei johda hyvään lopputulokseen. Kohde ei onnistu missään ja alkaa tuntea jatkuvaa riittämättömyyttä.

Ihmisellä on taipumus pohtia tapahtumien syytä, ja terve mieli kykenee kyseenalaistamaan oman toimintansa. Kaksoissidosviestinnän edessä terve mieli toimiikin loogisesti ja alkaa kyseenalaistaa ja epäillä omia ajatuksiaan ja arviointikykyään. Täysin terve mieli voi sairastua, kun se joutuu jatkuvasti umpikujaan ahdetuksi. Vielä 1950-luvulla ajateltiin, että vanhemman kaksoissidosviestintä aiheuttaisi lapselle psykoosin tai skitsofrenian. Nykyään kyseisten sairauksien synnystä on laaja-alaisempaa tietoa. Useat kansainvälisesti arvovaltaiset tutkijat (mm. J. Read työryhmineen) ovat aivan viime vuosien tutkimusten tuloksena päätyneet siihen, että kahdessa kolmasosassa skitsofreniaan sairastuneista sairauden syy olisi lapsuuden väkivaltakokemuksissa ja kaltoinkohtelussa eikä geeneissä. Narsistisesti luonnehäiriöisen perheessä vallitsee juuri sellaiset olosuhteet, joista lasten tiedetään traumatisoituvan. Näin vaikeudet toistuvat seuraavassa sukupolvessa ellei terveempi osapuoli kykene suojelemaan lapsia irtautumalla narsistista ja kertomalla lapsille, miksi näin on heidänkin tähtensä paras tehdä.

Kaksoissidosviestintä on erityisen vaarallista pienten lasten kohdalla. Lapsi ei kykene luottamaan mihinkään, sillä sama tilanne on yhtenä päivänä hyväksyttävä, toisena ei. Lapsen kasvatuksessa johdonmukaisuus ja turvallisuus kuitenkin olisivat hyvin tärkeitä.

Niin lapsi kuin aikuinen on vaarassa sairastua, jos hän ei voi luottaa mihinkään. Kaksoissidosviestinnän kohde ei koskaan tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän oppii, että läheisyys on turvatonta, epäluotettavaa ja vieraannuttavaa. Rakkaus on peliväline, vallanpidon ase, ei turvallisuutta tuova peruskivi elämässä. Joidenkin määritelmien mukaan terveys on kyky rakastaa ja tehdä työtä. Jos ihmisen rakkauden osoitukset mitätöidään tai kielletään, hänet saadaan häpeämään rakkauttaan ja sen tarvetta. Ihmisellä on oikeus rakastaa ja kokea vastarakkautta, ja tämän menettäminen on elämän vaurioittavimpia kokemuksia. Kaksoissidosviestintä on itsessään narsistinen tapa viestiä sillä se ei ota huomioon logiikkaa eikä kuulijaa.

Pelin säännöt tuntee vain narsisti. Koska hän on itse luonut säännöt, hän voi myös muuttaa niitä jatkuvasti. Hänellä on siis valta ohjata peliä, joten hänen asemansa kaikkitietävänä on turvattu. Pelin kohde voi jopa arvostaa sitä, että narsisti vaikuttaa tietäväiseltä ja luotettavalta kaiken ristiriitaisuuden ja turvattomuuden keskellä. Kohde ei huomaa, että narsisti on kaoottisuuden luonut. Usein narsisti varmistaa auktoriteettiasemansa ensin, ja vasta tämän jälkeen pikku hiljaa aloittaa ristiriitojen syöttämisen.

Aikuinen ihminen voi olla lapsen roolissa narsistiin nähden, jos hän uskoo narsistin olevan viisas auktoriteetti, jonka puheet ovat totta. Auktoriteettiaseman voi määrätä esimerkiksi työpaikan hierarkia mutta myös jokin aivan muu tekijä. Naiselle auktoriteetin voi muodostaa jo se, että puhuja on mies. Hyvään uskova ihminen haluaa viimeiseen asti luottaa ja uskoa rakkauteen. Hän pitää yllä toivoa siitä, että mitään perustavasti pahaa ei ole tapahtunut. Vahva ihminen ajattelee, että kyseessä on vain pieni väärinkäsitys, kommunikaatiokatkos, jolle on olemassa syy. Hänen mielestään tilanne voidaan hoitaa ja korjata kovalla työllä ja yrittämisellä sekä rakentavalla keskustelulla. Hyvään uskova vahva ihminen voi käyttää tähän koko elämänsä ja energiansa ilman näkyvää tulosta. Aina syntyy uusia väärinkäsityksiä ja tulipaloja sammutettavaksi.

Kaiken ikäisten mielenterveys on kaksoissidosviestinnässä vaarassa. Keskeistä puolustautumisessa olisi luottaa omaan arviointikykyynsä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, etenin jos arkielämä on pitkälti kaksoissidosihmisen varassa. Tulisi olla muitakin tahoja joiden kanssa voi ajatuksiaan puntaroida. Niin lapsella kuin aikuisellakin tulisi lähipiirissään olla edes joku maalaisjärkinen ja johdonmukainen aikuinen, joka puolustaa uhrin minuutta.

Pia Kaulion artikkeli teoksesta ”Naimisissa narsistin kanssa”.

Joutsiniemi Marketta, Kaulio Pia, Mäkelä Raimo, Pekola Jyrki, Schulman Gustav

Minerva Kustannus 2006.