Narsistin itsetunnosta ja ihailun tarpeesta

Itsetunto on ihmisen henkilökohtainen näkemys omasta arvosta. Itsetunto kehittyy läpi elämän, ja kasvuolosuhteilla on todella suuri merkitys itsetunnon kehittymiseen. Terveen itsetunnon omaava ihminen näkee itsensä arvokkaana ja kykenee kunnioittamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Tällöin ihminen ei koe ylemmyyttä tai alemmuutta suhteessa muihin ja näkee omat heikkoutensa ja vahvuutensa realistisina. 

Ihminen ymmärtää, että parantamisen varaa on, mutta samalla hän näkee itsensä positiivisessa valossa ja hyväksyttävänä. Ihmisen sopeutuu elämään hyväksymällä itsensä. Näin hän kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa ja pystyy olemaan avoimesti kiinnostunut muista ilman jatkuvaa pelkoa ja tuntematta tarvetta kilpailuun. Voidaankin sanoa, että itseensä tyytyväisellä ihmisellä on riittävästi tervettä narsismia.

Narsistilla on aina heikko itsetunto siitä huolimatta, että hänen käytöksensä perusteella voisi luulla juuri päinvastaista. Peittääkseen omaa häpeää itsestään hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle tunteakseen olonsa turvalliseksi. 

Narsistilta puuttuu sekä hyvä itsetunto että kyky asettua toisen asemaan. Narsistin käsitys omasta itsestään ja vuorovaikutustaidoistaan on vääristynyt. Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla. Narsistilla on aina sanottava viimeinen sana. Narsisti voi toimia myös hienovaraisemmalla tavalla. Hän toivoo, että vastapuoli tuntisi olonsa arvottomaksi, vaikka tällainen tunne on hänellä itsellään sisimmissään.

Alun perin vitsiksikin tarkoitetut kommentit ovat julmia, mutta mitään itseensä kohdistuvaa leikkipuhetta narsisti ei kykene ymmärtämään tai sietämään. Hän voi loukkaantua verisesti jopa sellaisestakin arvostelusta, joka ei häntä koske, jos hän itse uskoo, että sillä on täytynyt viitata häneen.

Itsetunnon puute aiheuttaa narsistille jatkuvaa tyytymättömyyttä itseinhosta itsevihaan. Hän on yliherkkä loukkaantumaan ja pyrkii jatkuvasti manipuloimaan ja hallitsemaan muita välttääkseen kaikin keinoin itseensä kohdistuvaa arvostelua. Hän voi hyökätä aggressiivisesti toista kohtaan, koska kuvittelee toisen tekevän pian samoin. Elämä on narsistille peliä, oli kysymys sitten ihmissuhteista tai työelämästä.

Narsistin ihanneminä ja todellinen minä ovat kaukana toisistaan. Ihanneminä tarkoittaa sellaista mielikuvaa itsestä, jollainen haluaisi olla. Ihmisellä on hyvä itsetunto silloin, kun nämä mielikuvat ovat lähellä toisiaan. 

Narsistin itsearvostus ei ole kehittynyt normaalisti, sillä hän ei ole lapsuudessaan voinut kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin hän on. Tämän vuoksi hän ei aikuisenakaan koe olevansa riittävä ja kelpaavansa muille, teki tai toimi hän sitten miten tahansa. Hänellä on jatkuva tarve peittää alemmuuden ja huonommuuden tunnetta; tähän hän haaskaa valtavan määrän energiaa pohtimalla muiden mielipiteitä, tuntemalla häpeää ja pelkäämällä yksin jäämistä. 

Hän pyrkii korjaamaan minänsä julkista puolta muuttamalla mielipiteitään, puheitaan, toimintamallejaan ja arvojaan. Narsisti ei siis tunne itseään eikä muita,  vaan hän kokee itsensä hylätyksi, yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.

Narsisti jaottelee ihmiset hyviin ja pahoihin sekä elämänsä hyviin ja huonoihin hetkiin. Huono itsetunto tekee mahdottomaksi käsitellä ahdistusta rakentavasti. Hän on ristiriitainen ja lyhytjännitteinen, masentuu helposti eikä kykene hillitsemään aggressiivisia tunteitaan. Käyttäytyminen voi olla kaksijakoista, tai sitten hän siirtää erittäin vakuuttavasti omat huonot ominaisuutensa ja sanomisensa toisten ominaisuuksiksi ja teoiksi syyllistämällä uhreja omista heikkouksistaan. Narsisti osoittaa oman vastuuntunnottomuutensa juuri negatiivisten asioiden siirtämisellä toisille ihmisille. Vastuuntuntoisella ihmisellä on tapana myöntää ongelmansa ja alkaa selvittämään niitä.

Teksti pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Aho, S. & Laine, K.  Minä ja muut. 

The Cleveland Clinic. 20.5.2005. Narcissistic Personality Disorder.

Hare, R.  Ilman omaatuntoa. 

Keltikangas-Järvinen, L.  Hyvä itsetunto. 

Marttunen, M., Eronen, M. & Henriksson, M. Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa J. Lönnqvist., M. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen. & T. Partonen.(toim.) Psykiatria. 

Mäkelä, R. Naamiona terve mieli. kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? 

Roos, I.  Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet.