Narsistisen persoonallisuushäiriön muodostuminen

Sosiaalistumisella tarkoitetaan ihmisen kasvamista yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Sosiaalistumisprosessi on monimutkainen ja tapahtuu lapsuudessa. Lapsi oppii huoltajansa ja muiden yhteisöjen avulla ymmärtämään millaisia vaatimuksia yhteiskunnalla on hänen käyttäytymisensä suhteen. Sosiaalistumiseen kuuluu sääntöjen sisäistäminen, mielipiteiden ilmaiseminen sekä kyky tunnistaa omatuntonsa ääni. Persoonallisuuden ydintä sanotaan minuudeksi. Persoonallisuus on aina muiden ihmisten näkemää ja kokemaa. Sen sijaan minuudella tarkoitetaan sitä, mitä yksilö itse kokee ja näkee. Minuudesta ja persoonallisuudesta ihminen rakentaa oman todellisuutensa.

Yhden teorian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö olisi aivojen limbisen järjestelmän häiriö, mutta geeneissä periytyvää luonnehäiriötä ei ole kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Henkinen perimä on sitä vastoin mahdollinen, mikäli kodissa vallitsee narsistiset arvot. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin yksiselitteistä. Narsistien lapsista voi tulla yhtä hyvin alistuvia narsistien uhreja uusissa vuorovaikutussuhteissaan.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö voi syntyä lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta ja arvostusta. Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan.

Joidenkin käsitysten mukaan narsismi voi saada alkunsa varhaiskehityksen vaiheessa myös siten, että lapsen huoltaja toimii ylihuolehtivaisesti. On kuitenkin muistettava, että psyykkinen sairaus on aina monen eri tekijän summa. Ei voida olettaa automaattisesti, että kaikille, joilla on ollut lapsuudessaan ongelmia, tulisi vaikeuksia vanhempana.

Häiriintyneen kehityksen myötä henkilölle voi muodostua vääristynyt käsitys itsestä. Lapsi tuntee kaikkivoipaisuutta sekä kykyä hallita muita ihmisiä ja tapahtumia. Tämä on aluksi normaali keino selviytyä. Tunteen tulisi kuitenkin kadota, mutta narsistilla tunne ei väisty, vaan hänen kaikkivoipaisuus- käsityksensä säilyy. 

Hän on mahtavin, ihanin, kaunein ja paras. Omien rajallisuuksien ja epäonnistumisten myöntäminen on mahdotonta. Kun narsisti ottaa tehtävän vastaan vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole lainkaan rajoja. Monesti tämä tulkitaan virheellisesti hyväksi itsetunnoksi.

Jotta voimme puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, käyttäytymismallin on oltava erittäin poikkeava verrattuna kulttuurin muiden ihmisten tapaan ajatella, kokea, tuntea ja suhtautua muihin ihmisiin. Monilla persoonallisuushäiriöstä kärsivillä on myös ahdistusta ja ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kaikille narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville on tunnusomaista samankaltainen persoonallisuus. Oireiden määrä ja vakavuus vaihtelevat suhteessa häiriön vakavuuden mukaan. Narsisti kärsii empatian puutteesta, harhakuvitelmista oman kaikkivoipaisuutensa suhteen, vaatii ihailua, on ylimielinen, kilpailunhaluinen, röyhkeä ja kateellinen eikä hyväksy keskivertaisuutta saatikka huomioi toisten tunteita ja tarpeita. Narsistien tärkeimpiä yhteisiä tuntomerkit ovat tapa olla hyökkäävä muita kohtaan, manipulointi ja kontrollointi.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Kuitenkin eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on paljon enemmän. Ennen sairastuttiin pelkotiloihin, pakkoneurooseihin ja hysteriaan - nykyajan ilmiöinä ovat narsismi ja rajatilahäiriöt. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö aiheuttaa ongelmia yleensä kaikkialla missä hän toimii.

Narsistisen persoonallisuushäiriön, epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön, huomionhakuisen persoonallisuushäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on keskimäärin 7-9 % yleisväestöstä. Psykiatrian erikoislääkärin ja psykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan miehillä tämä luku on 11-18 %.  Suomessa kuten muuallakin Euroopassa käytetään ICD-10- tautiluokitusta. ICD- 10- tautiluokituksessa ei löydy narsistista persoonallisuushäiriötä omana ryhmänään. Tämä luokkaan F60.8 muu määritelty persoonallisuushäiriö sisältää paljon eri vivahteita useista eri persoonallisuushäiriöistä.

Yhdysvalloissa sen sijaan narsistinen persoonallisuushäiriö on kategorisoitu DSM-IV luokituksen alle nimeltä ”Jatkuva mahtavuuden kokeminen kuvitelmissa ja käyttäytymisessä, ihailun tarve ja empatian puute. DSM IV luokitus kuvailee narsistisen persoonallisuushäiriön hieman tarkemmin.

Jotta potilaalla voidaan diagnosoida narsistinen persoonallisuushäiriö, tulee hänellä toteutua vähintään viisi kohtaa seuraavista DSM IV-luokituksen kohdista jotka ovat:

1. Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään, hän voi liioitella lahjoillaan ja saavutuksillaan sekä odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena.
2. Henkilö keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
3. Henkilö uskoo olevansa jotenkin erikoinen ja ainutlaatuinen. Lisäksi hän kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.
4. Henkilö vaatii korostunutta ihailua.
5. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytettyä
6. Henkilö käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
7. Henkilöllä on empaattisuuden puute: haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita tai eläytyä niihin.
8. Henkilö on usein kateellinen muille tai uskoo myös muiden kadehtivan häntä.
9. Henkilö on ylimielinen, hänellä on röyhkeä käytös tai asennoituminen.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puuttuvat oireet, jotka ovat liitetty normaalisti mielenterveysongelmiin. Tämän takia vakavastikin häiriöstä kärsivää henkilöä on vaikea tunnistaa psyykkisesti sairaaksi. Narsisti saa usein terrorisoida hyvin pitkään epäsosiaalisesti kaikkia ympärillä oleviaan, ennen kuin häntä voidaan pitää psyykkisesti ongelmaisena.

Teksti pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Aho, S. & Laine, K.  Minä ja muut. 

The Cleveland Clinic. 20.5.2005. Narcissistic Personality Disorder.

Hare, R. 2004. Ilman omaatuntoa. 

Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. 

Marttunen, M., Eronen, M. & Henriksson, M. Persoonallisuushäiriöt. Teoksessa J. Lönnqvist., M. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen. & T. Partonen.(toim.) Psykiatria.

Mäkelä, R. 2002. Naamiona terve mieli. kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? 

Roos, I. 2007. Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet.